Pölyntorjunta
Pölyntorjunta suuttimia käyttämällä tapahtuu kahdella eri tavalla: kiinteään materiaaliin tapahtuvana ruiskutuksena eli pölynestona sekä pölynsidontana, jolloin poistetaan ilmassa leijuvaa pölyä.
Pölynestossa pölyävän materiaalin kosteutta lisätään ruiskuttamalla materiaan nestettä. Näin estetään pölyn muodostuminen eli ilmaan pääsy. Kosteuden lisäämisessä on tärkeää tietää miten veden lisääminen vaikuttaa materiaan. Ruiskutettaessa liian vähän nestettä pölyongelma ei poistu, ja jos toisaalta ruiskutetaan liian paljon nestettä materiaan, voi muodostua laatuongelmia tai esimerkiksi mutaa tai savea. Materia, johon nestettä ruiskutetaan määrittää myös sen, tarvitseeko pölyntorjunnassa käyttää kemikaaleja. Pölynestossa käytetään tavallisimmin suuttimia, joiden pisarakoko on melko suuri. Käytetyimpiä suuttimia ovat näin ollen onttokartio-, viuhka- ja täysikartiosuuttimet.
Pölynsidonnassa ilmassa leijuvaan pölyyn ruiskutetaan nestettä, jolloin pöly tarttuu nesteeseen ja putoaa maahan. Pölynsidonnassa tärkeää on erityisesti pölypartikkelien koko ja ruiskutettavan nesteen pisarakoko. Pisarakoon ja pölypartikkelikoon ollessa yhtä suuret pölypartikkelit tunkeutuvat pisaraan ja putoavat maahan. Mikäli pisarakoko on suurempi kuin pölypartikkelit, pölypartikkelit eivät törmää pisaroihin. Toisaalta jos pisarakoko on pienempi kuin partikkelien koko, pisarat haihtuvat ennen kuin ne ehtivät pudota maahan ja pölyäminen jatkuu.
Pölynsidonta suoritetaan tavallisesti sumutussuuttimilla tai ilmahajotteisilla suuttimilla, jotka muodostavat pienipisaraista vesisumua. Tämän takia ilmassa leijuvan pölyn sidonta tulee suorittaa tuulettomassa ympäristössä.
Esitteet:
Tekniset Uutiset -lehden artikkeli pölyntorjunnasta
